Tämän ei pitänyt olla ensimmäinen oikea blogitekstini, mutta se kosketti minua kun siihen törmäsin. Eilen facebookissa kiersi äidin tuohtunut kirjoitus kahdesta kauniista neidosta, jotka olivat haukkuneet pientä poikaa kassajonossa rumaksi. Pisti vihaksi. Ja näin äitinä raivostuin vielä enemmän. Itse jos kassajonossa olisin tämän kuullut niin olisivat prinsessat kuulleet ystävällisen napakan saarnan käytöstavoista, mitkä pitäisi jo pienenä oppia kotona. Ja jos kotona ei pidetä huolta niin yrittää vaikka opetella niitä sitten koulussa.
Tällaisenä hetkenä kun aikuisena kohtaa kiusaajan ja siitä voi tehdä lopun tai ainakin antaa opetuksen, minkä luultavasti nämäkin tytöt olisivat muistaneet loppuikänsä. Nämä ovat asioita ja tilanteita joihin vanhempien pitää puuttua, jotta kiusaaminen saadaan loppumaan. Näilläkin tytöillä saattaa olla kymmeniä muita uhreja koulussa ja harrastuksissa. Lasten itsetunto rapistuu haukkumisen myötä ja sitä on vaikea tietyssä iässä rakastaakaan perheessä ehjäksi.
Itsekin olen esikoisen koulutaipaleen aikana joutunut setvimään kiusausjuttuja ja ne on tehty muiden vanhempien kanssa hyvässä hengessä. Mielestäni näissä tapauksissa kissa pitää nostaa pöydälle heti, koska jos näitä juttaja ei lopeteta heti alkuunsa ne vain saavat suurempia mittasuhteita. Nämä kassajonohaukkujat olivat jutun mukaan sen ikäisiä, että heiltä se osoitti heidän typeryytensä, mikä tulee vielä heitä vastaan todellisessa aikuisten oikeassa elämässä.
X Saga
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja